KAVERISUHTEET

Moni varmaan miettii, miten raskaus ja synnytys on tehny mun kaverisuhteille. Paljohan ne on muuttunut. Ihmiset, jotka piti muhun ennen yhteyttä, on jostain syystä jättänyt pitämättä. Paljon ihmisiä, jotka ei ennen pitänyt mitään yhteyttä, on taas alkanut pitämään. Mä menetin kavereita, mut sain myös ihania ystäviä niiden tilalle. Voin sanoa, et mä oon varmaan aika onnekas, kun mulla on niin ihania ystäviä ympärillä. Apua saan, jos apua tarviin. Apua tarjoon, jos joku apua tarvitsee. :) Eniten ehkä ärsyttää nää päivät, kun ei oo mitään tekemistä, ihmisillä on koulut, työt ja omat juttunsa, niin ei kerkeä tulla moikkaamaan. Okei, ehkä tähän saattaa vaikuttaa sekin, et mä oon ihan hemmetin tylsää seuraa. :D Mä vaan oon välillä niin väsynyt, ettei oikein jaksa mitään. Silti mä haluan, et meillä käy ihmisiä. Mä oon ite tosi huono menemään kylään, varsinkin jos keli on huono. Silloin tekee mieli vaan kääriytyä peiton alle sohvalle. Ja enkä muutenkaan kauheesti tykkää Nikon kanssa missään käydä, kotona kaikki on niin paljon helpompaa. Ruokailut onnistuu, vaipanvaihdossa ei tarvii pelätä likaantumista kun vaihtovaatteet, hoitoalustat yms on kaikki käden ulottuvilla. Mielummin meen yksi. Mut jotenki musta tuntuu, et ihmiset on kauheen pettyneitä, ku en ota Nikoa mukaan. Tottakai ne haluaa sitäkin nähdä. Eilen kysyin Teeltä, et mikä siinä on ettei kukaan halua meille tulla.. Vastaus oli et "Meillä on niin sotkusta." Jaahas. No, ehkä mä jaksaisin siivota, jos tietäisin et joku meille tulee. Jotkut vetoo siihen, et me asutaan niin kaukana. Ai, 2,5 km keskustasta on kaukana? Bussi kulkee suoraan meidän talon viereen, ja jos omistaa tollasen ihanan pienen haisevan kakkapyllyn, vaunuilla/rattailla pääsee ilmaiseksi bussiin. Tottakai mullakin on ystäviä, jotka asuu muualla. Sen ymmärränkin, ettei tule käytyä. 

Mä kerroinki jo niistä mun parhaista ystävistä erillisessä postauksessa, mut pakko hehkuttaa vähän. Ne on niin ihania kaikki!

Tässä vähän tällästä pohdintaa tähän väliin..