14.10.2012

Ajatuksia äitiydestä

Niko ja mies ei oo kotona, ni ajattelin vähän kirjotella mun ajatuksia. Pyydän jo anteeksi sekavaa tekstiä.


Ennenku musta tuli äiti, menin ja tulin vähän miten halusin. En oikee koskaa ollu kotona. Se onki ainut asia, mikä mua "ärsyttää". En voi enää vaan lähteä, vaan aina pitää kysyä katsooko joku Nikoa. Lähteminen on tooodella hidasta Nikon kanssa. :D En voi vaan lähteä, jos joku soittaa et tulkaa käymään.  Lähtemiseen menee ainakin puoli tuntia.. 
Mä oisin myös halunnu låhtee reilaamaan, muttei se enää onnistu,ainakaan ilman lasta. Ja lapsen kanssa se taas on todella hankalaa, pitää etukäteen suunnitella reitti, varata yöpaikat yms. Eikä lapsen kanssa junassa/autossa matkustaminen ole mitään herkkua. Mutten mä tätä vaihtas. Mä oon elämäni onnellisin nyt.

Ennen en tienny, mitä on ku rakastaa jotain noin kovasti. Tää rakkaus sytty jo raskausaikana, ja oisin jo sillo ollu valmis kuolee lapseni puolesta. Mä en oo koskaan ollu näi huolissani kenestäkään, vaikka asiat onkin hyvin. Mä en oo koskaa miettiny kenenkää tulevaisuutta, paitsi nyt. Mä pelkään, mut samalla oon innoissani. Mikäköhän Nikosta tulee isona, onkohan se hyvä koulussa yms. Eniten mua pelottaa se, et Nikoa kiusataan koulussa. Sitä mä en kestäis, se ois varmaa kamalinta ikinä. 

Mä odotan innolla sitä, millaisia asioita mä äitiydestä opin. Kukaan ei varmaan koskaan oo suoraan valmis äiti. Aina opitaan uusia juttuja. Mä koen olevani hyvä äiti, just Nikolle. Mä pystyn antamaan kaiken mitä tarvii, suurin niistä on rakkaus. Meillä ei oo kalleimpia pukuja, ei koskaan tuu olemaankaan. Mut meillä on ehjät, siistit ja lämpimät vaatteet, ja ainakin mun silmää ne miellyttää. Mä haluun kasvattaa Nikon turvalliseen, lämpimään ja rakastavaan kotiin. Mä haluan näyttää, et kaikki tunteet saa ilmaista, sekä hyvät että ikävät. Mä aion opettaa, et Niko voi kertoa mulle ihan kaiken. Niin hyvät kun ikävätkin asiat. 

Vaikken mä enää voi vaan lähteä mihinkään, vaikkei mulla olekkaan aina puhtaat ja siistit vaatteet, vaikka mulla välillä onkin likaiset hiukset ja meikitön naama, mä en vaihtas tätä ikinä pois. En ikinä.
Mä rakastan mun lastani, koko sydämestä. Niko on mulle tärkeintä, vaikka välillä väsyttääkin ja tuntuu siltä et voiku joku hakis ton välillä pois, mutten mä sitä oikeasti halua. 


Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.
- Tuntematon -